Trakooma eli vanhalta nimeltään silmäpasko on tarttuva side- ja sarveiskalvon tulehdus, jonka aiheuttaa Chlamydia trachomatis -bakteerin eräät tyypit. Trakooma aiheuttaa sarveiskalvon sameutumista ja hoitamattomana sokeutumista. Trakooma on yksi maailman yleisimmistä sokeutumisen syistä. Suomessa tautia ei enää esiinny. Nykyään trakoomaa hoidetaan antibiooteilla.
Trakooman historiaa
Trakooma on yksi ihmiskunnan historian vanhimmista tunnetuista tarttumataudeista: se on mainittu muinaisen Egyptin ja Kiinan teksteissä. Euroopassa tauti tuli tunnetuksi vasta Napoleonin sotien aikana, kun kymmenet tuhannet brittiläiset ja ranskalaiset sotilaat palasivat koteihinsa sairastuneina trakoomaan taisteltuaan Egyptissä.
Trakooma rehotti 1800-luvun Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, jossa tosin Yhdysvallat kielsi maahanpääsyn trakoomaa sairastavilta. Australiaan trakooma saapui eurooppalaisten siirtokuntalaisten mukana. Siitä ei ole tietoa, esiintyikö trakoomaa Australiassa ennen eurooppalaisten saapumista, mutta vaikuttaa epätodennäköiseltä, että joukko nomadimetsästäjä-keräilijöitä olisi onnistunut pitämään yllä niin hyvää hygieniaa, ettei tautia olisi lainkaan esiintynyt.
Hoito
WHO on kehittänyt neljän vaiheen SAFE-strategian trakooman hoitamiseksi ja ehkäisemiseksi:
1) S: Leikkaus (surgery) korjaa sairauden loppuvaiheessa esiintyvän, sokeutta aiheuttavan vaiheen, jossa sisäänpäin kääntyneet silmäripset hankaavat sarveiskalvoa.
2) A: Antibiootit (atsiromysiini, Zithromax©), joilla hoidetaan aktiivista tulehdusta.
3) F: Kasvojen puhtaus (facial cleanliness) lisää henkilöhygieniaa ja rajoittaa siten sairauden leviämistä.
4) E: Ympäristön muutos (environmental change) parantaa veden ja viemäröinnin saantia.
Aiheesta muualla
- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Trachoma (englanniksi)
- Mayo Clinic: Trachoma (englanniksi)
