Mudhoney on Seattlessa vuonna 1988 perustettu grunge-yhtye. Yhtyeen nimi tulee Russ Meyerin ohjaamasta Mudhoney-nimisestä elokuvasta (Onnettomat) vuodelta 1965. Mudhoney oli grunge -soundin edelläkävijä- Se yhdisti musiikissaan garage rockin, punkin ja heavy metalin. Yhtye huomattiin nopeasti Seattlen rock-piireissä, ja heistä tuli nopeasti yksi 1990-luvun suosituimmista grunge yhtyeistä.
Yhtyeen tunnetuimpia kappaleita ovat ”Touch Me I’m Sick” ja ”Suck You Dry”.
Ura
Yhtyeen alkuperäiset jäsenet olivat laulaja Mark Arm ja kitaristi Steve Turner, jotka olivat molemmat aiemmin toimineet Green River -nimisessä yhtyeessä. Rumpaliksi he saivat Dan Petersin ja basistiksi Matt Lukinin. Mudhoney julkaisi vuoden 1988 aikana ensimmäisen singlensä ”Touch Me I’m Sick” kuten myös Superfuzz Bigmuff -EP:n. Molempien julkaisu tapahtui Sub Pop -levy-yhtiön kautta. Julkaisu osui täydelliseen aikaan: Mediassa alettiin jo kohista uudewsta ”Seattle Soundista” – jota pian alettiin kutsua ”grungeksi”. Mudhoneysta tuli nopeasti yksi liikkeen keulakuvista. Yhtyeen ensimmäinen Yhdysvaltojen kiertue ei ollut kummoinen, mutta Euroopassa Sub Pop -levy-yhtiön maine oli jo nousussa, ja keväällä 1989 yhtye kiersi Saksaa.
Sonic Youth, joka oli ollut Green Riverin fani, kutsui Mudhoneyn mukaan Britannian-kiertueelleen, ja pian brittilehdistö alkoi kirjoittaa yhtyeestä. Superfuzz Bigmuff nousi brittien indie-listoille ja pysyi siellä lähes vuoden. Ensimmäinen albumi Mudhoney julkaistiin loppuvuodesta 1989. Mudhoney oli nostanut Sub Popin kartalle, ja nyt Soundgarden, ja Nirvana alkoivat myös saada huomiota. Mutta Sub Pop ei vielä tehnyt kunnolla rahaa, ja taloustilanne oli yksi syy, miksi Mudhoneyn toinen levy Every Good Boy Deserves Fudge julkaistiin vasta vuonna 1991. Loppuvuodesta Mudhoney alkoi etsiä uutta levy-yhtiötä. Nirvana oli jo tarttunut major label -sopimukseen vuonna 1990, ja joulukuuhun 1991 mennessä Nevermind oli tehnyt siitä Yhdysvaltojen isoimman bändin.
Mudhoney solmi sopimuksen Reprisen (Warner Brosin) kanssa, ja julkaisi Piece of Cake -albumin, joka osoitti, ettei sen musiikki ollut muuttunut kaupallisemmaksi. Vaikka Mudhoney säilyi vahvana livebändinä, levymyynti ei vastannut levy-yhtiön odotuksia. Vuonna 1999 Reprise pudotti Mudhoneyn listoiltaan, ja pian sen jälkeen Matt Lukin jätti yhtyeen vedoten inhoonsa kiertue-elämää kohtaan. Arm ja Turner soittivat myös sivuprojektissaan Monkeywrench. Mudhoneyn kokoelma March to Fuzz julkaistiin, ja moni luuli sen lopettaneen.
Vuonna 2001 bändi palasi keikkalavoille Steve Dukichin kanssa (Steel Wool), ja esiintymiset menivät niin hyvin että se päätti jatkaa. Uusi basisti oli Guy Maddison (ex-Bloodloss). Uusi albumi Since We’ve Become Translucent julkaistiin kesällä 2002. Poliittisesti kantaaottava Under a Billion Suns ilmestyi 2006 ja raaka The Lucky Ones vuonna 2008.
The Lucky Onesin jälkeen yhtye kiersi aktiivisesti, ja vuonna 2010 se esitti Superfuzz Bigmuffin kokonaisuudessaan All Tomorrow’s Parties -tapahtumassa New Yorkissa. Tämä valmisteli 25-vuotisjuhlaa vuonna 2013, jolloin julkaistiin albumi Vanishing Point ja dokumentti I’m Now. Vuonna 2018 Mudhoney julkaisi ensimmäisen virallisen livealbuminsa LiE (Live in Europe). Seuraavana vuonna ilmestyi kymmenes studioalbumi Digital Garbage ja sen jälkimainingeissa Morning in America -EP. Vuonna 2020 julkaistiin Pedazo de Pastel -EP, joka sisälsi demoversioita Piece of Caken ajalta.
Heinäkuussa 2021 Sub Pop ja Mudhoney juhlistivat Every Good Boy Deserves Fudge -albumin 30-vuotisjuhlaa julkaisemalla levystä laajennetun painoksen. Yhtye lähti juhlakiertueelle – ensimmäisiin keikkoihin pandemian jälkeen. Vuonna 2022 basisti Guy Maddison päätti muuttaa takaisin Australiaan, ja ennen lähtöä yhtye nauhoitti uuden albumin. Yhdeksän päivän sessio tuotti Plastic Eternity -albumin (2023), jolla kuullaan enemmän kokeilevia elementtejä, kuten koskettimia, perkussioita ja maltillisempia tempoja. Levyllä on myös ensimmäistä kertaa ulkopuolisen lauluntekijän (tuottaja Johnny Sangster) sävellyksiä.
Diskografia
Studioalbumit
- Mudhoney (1989)
- Every Good Boy Deserves Fudge (1991)
- Piece of Cake (1992)
- My Brother the Cow (1995)
- Tomorrow Hit Today (1998)
- Since We've Become Translucent (2002)
- Under a Billion Suns (2006)
- The Lucky Ones (2008)
- Vanishing Point (2013)
- Digital Garbage (2018)
- Plastic Eternity (2023)
EP:t ja singlet
- Superfuzz Bigmuff (1988)
- Touch Me I'm Sick/Halloween 7” (Sonic Youthin kanssa 1988)
- Touch Me I'm Sick/Sweet Young Thing Ain't Sweet No More 7” (1988)
- You Got It (Keep It Outta My Face)/Burn It Clean 7” (1989)
- You're Gone 7” (1990)
- Let It Slide (1991)
- Five Dollar Bob's Mock Cooter Stew (1993)
- Blinding Sun (1993)
- Buckskin Stallion Blues (1994)
- You Stupid Asshole/Knife Manual (Gas Hufferin kanssa 1994)
- Generation Spokesmodel (1995)
- Goat Cheese/Porn Weasel (Strapping Fieldhandsin kanssa 1996)
- Night of the Hunted/Brand New Face (1998)
- Sonic Infusion/Long Way To Go (2002)
- It Is Us/Dig Those Trenches 7” (2006)
Kokoelmat
- Superfuzz Bigmuff Plus Early Singles (1990)
- Boiled Beef & Rotting Teeth(1990)
- March to Fuzz (2000)
- Here Comes Sickness: The Best of the BBC (live) (2000)
- Superfuzz Bigmuff Deluxe Edition (2008)
