Apollonia Margarete Steiff (24. heinäkuuta 1847 Giengen an der Brenz, Baden-Württemberg – 9. toukokuuta 1909 Giengen an der Brenz) oli saksalainen ompelija, yrittäjä ja nallekarhuistaan kuuluisaksi tulleen Steiffin lelutehtaan perustaja.
Elämä
Margarete Steiff syntyi 1847 kolmantena rakennusyrittäjän neljännestä lapsesta. Puolitoistavuotiaana hän sairastui polioon, hänen molemmat jalkansa halvaantuivat ja hän joutui koko loppuikänsä liikkumaan pyörätuolilla. Myös hänen oikea kätensä oli vain rajoitetusti toimintakykyinen. Tästä huolimatta hänestä kasvoi ahkera ja tarmokas tyttö, ja hän onnistui suostuttelemaan vanhempansa lähettämään hänet ompelukouluun. Käsivammastaan huolimatta hän suoriutui opinnoistaan hyvin ja oli 17-vuotiaana pätevä ompelija. Margarete osti itselleen Giengenin kaupungin ensimmäisen ompelukoneen, jota hän käsivammansa takia opetteli käyttämään ”väärältä puolelta”.
Ammattipätevyyden hankittuaan Margarete Steiff työskenteli ompelijana paikkakunnan perheissä, sittemmin kahden vanhemman sisarensa ompelijanliikkeessä. Kun nämä muuttivat paikkakunnalta, Margarete jatkoi liikettä yksin. Hänen isänsä rakensi perheen kotiin Margaretelle tätä varten omat työtilat, ja vuonna 1877 Margarete avasi oman vaatetusliikkeen, jossa hän myi huopakankaasta valmistamiaan vaatteita. Valmiina ostetut vaatteet alkoivat tulla muotiin, ja Margarete saattoi kohta laajentaa liikettään ja palkata työntekijöitä.
Muotilehdessä näkemänsä mallin mukaan Margarete valmisti huopakankaasta hauskan norsunmuotoisen neulatyynyn. Se oli tarkoitettu hänen omia ompelutöitään varten, mutta Margareten sisarusten lapset innostuivat leikkimään sillä, joten Margarete alkoi valmistaa lisää ”Elefäntlejä”, ensin sukulaislapsilleen lahjaksi, sitten myyntiin. Eläinvalikoima laajeni kysynnän kasvaessa, Margarete alkoi valmistaa myös hevosia, aaseja, porsaita ja kameleja, ja lelutuotantoa varten oli liikettä laajennettava. Margareten Fritz-veli rakensi sisarelleen asuin- ja liiketalon, jossa oli yläkertaan johtava pyörätuoliramppi, liikkeeseen palkattiin lisää työntekijöitä, ja vuonna 1893 yritys merkittiin kaupparekisteriin.
Margaretella ei ollut omia lapsia, ja Fritz-veljen lapset olivat hänelle hyvin läheisiä. Vuosina 1897–1906 Margareten veljenpojat Richard, Paul, Franz, Hugo ja Otto Steiff työllistyivät tätinsä tehtaaseen, ja Richard Steiffista, joka opiskeli taideteollisuutta Stuttgartissa ja Englannissa, tuli firman johtava suunnittelija. Vuonna 1904 Franz Steiff otti käyttöön firman lelujen tunnusmerkkinä korvaan kiinnitettävän metallinapin, ja Knopf im Ohr (’nappi korvassa’) on näihin aikoihin asti tunnettu Steiffin lelujen tunnuslauseena.
Vuonna 1902 Richard käytyään Stuttgartin eläintarhassa suunnitteli uuden lelukarhun. Margarete ei ensin innostunut mallista, mutta se vietiin kuitenkin Leipzigin leikkikalumessuille. 55 sentin mittainen ”Bär 55 PB” oli maailman ensimmäinen plyysinalle (P sanasta Plüsch), jonka jäsenet olivat liikuteltavia (B sanasta beweglich, ’liikkuva’). Karhu ei herättänyt erityistä kiinnostusta, kunnes messujen viimeisenä päivänä amerikkalainen lelukauppias innostui ja tilasi heti 3000 kappaleen erän. Nallesta tuli Yhdysvalloissa myyntimenestys, ja vuonna 1906 se sai lempinimen Teddy presidentti Theodore Rooseveltin mukaan, jonka karhunmetsästysretkeen liittyvä pilapiirros Washington Post -lehdessä oli tuolloin saanut paljon julkisuutta.
Vuonna 1907 Steiffin yrityksessä työskenteli jo 400 työntekijää paikan päällä ja 1800 kodeistaan käsin, ja useiden muiden lelujen rinnalla pelkästään teddykarhuja valmistui vuodessa lähes miljoona. Margarete Steiff ei kuitenkaan ehtinyt pitkään iloita tästä menestyksestä, sillä 1909 hän kuoli keuhkokuumeen jälkiseurauksiin. Yritystä jatkoivat hänen veljenpoikansa, ja vuoteen 1985 saakka sen johdossa toimi Steiffin perheen jäseniä.
