factograf
FI

taidemuseo Ranskassa

Louvre

Louvre

Key facts

pinta-ala210 000m²
luomisajankohta10. elokuuta 1793
esiintymä kohteestataidemuseo, arkeologinen museo
valtioRanska
korkeus merenpinnasta44m
perustajaNapoleon I

Louvre (ransk. Musée du Louvre) on taidemuseo Pariisissa Ranskassa. Louvre on yksi maailman vanhimmista museoista ja pinta-alaltaan kolmanneksi suurin.

Louvre sijaitsee aivan Pariisin kaupungin sydämessä Seinen oikealla rannalla joen ja Rue de Rivoli -kadun välissä ensimmäisessä arrondissementissa. Näyttelytilat kattavat noin 60 000 neliömetrin alueen.

Louvrea on historiansa aikana käytetty linnoituksena, palatsina ja taidemuseona. Tyyliltään se on sekoitus keskiaikaista tyyliä, Ranskan renessanssia, barokkia, uusklassismia ja nykyarkkitehtuuria.

Louvre on kokoelmiltaan maailman suurin ja vierailluin taidemuseo. Louvreen on sijoitettu eräitä maailman taiteen kuuluisimpia teoksia, kuten Leonardo da Vincin Mona Lisa, Eugène Delacroix’n Vapaus johtaa kansaa ja Jacques-Louis Davidin Horatiusten vala. Vuonna 2013 museossa vieraili 9,3 miljoonaa kävijää.

Historia

Rakennuksen kartta.
Rakennuksen kartta.
Louvren suuri galleria.
Louvren suuri galleria.
Louvre kuvattuna sisäpihalta, kuvan keskellä lasista tehty pyramidi
Louvre kuvattuna sisäpihalta, kuvan keskellä lasista tehty pyramidi
3 images

Louvren nimen alkuperää ei tunneta varmasti. Jotkut historioitsijat ovat ehdottaneet nimen tulevan latinan sanasta lupara, suom. ‘susi’. Toisen teorian mukaan nimi tulee saksilaisesta sanasta lauer, ‘vartiotorni’, ja kolmannen teorian mukaan muinaisranskan verbistä ovrer, ‘työskennellä’.

Louvren perusti kuningas Filip II, jonka hallituskausi alkoi vuonna 1190. Rakennuksen alkuperäinen tarkoitus oli suojella Pariisin läntistä rajaa. Se oli neliönmuotoinen linna, jossa oli paksut kiviseinät, vallihauta, nostosilta, korkeat tornit ja pyöreä tyrmä. Nämä keskiaikaiset perustat ovat näkyvissä edelleen rakennuksen kellarissa.

1300-luvun puolivälissä linna rappeutui, joten kuningas Kaarle V:n (1338–1380) arkkitehti Raymond du Temple korjautti sen entistä asuttavammaksi ja turvallisemmaksi. Du Temple lisäsi rakennukseen suuret kierreportaat, olohuoneita, ulkotiloja ja puutarhoja. Samalla rakennukseen tuotiin kuninkaan suuri kirjasto, mikä aloitti rakennuksen käyttämisen kulttuuriaarteiden säilytyspaikkana.

Frans I (1494–1547) korvasi vanhan linnan keskustornin palatsilla, joka heijasti Ranskan kuningaskunnan, hallitsijan ja Pariisin vallan kasvua. Arkkitehtina toimi Pierre Lescot. Vuonna 1546 alkaneissa rakennustöissä neliömäisen pihan kolmelle sivustalle pystytettiin uudet rakennukset ja neljäs sivusta jätettiin arkadilla puoliavoimeksi kaupunkiin päin.

Rakennustyöt jatkuivat ja laajenivat Henrik II:n (1519–1559) aikana, ja keskiaikaiset osat käytännössä purettiin kuninkaan uusien asuintilojen tieltä. Seinät rakennettiin puusta ja kermanvärisestä kivestä, jota saatiin läheisestä louhoksesta. Koristeveistoksista vastasi kuvanveistäjä Jean Goujon.

Katariina de’ Medici (1519–1589) rakennutti paikalle Tuileries’n palatsin, jonka arkkitehtina toimi Philibert de l’Orme. Myöhemmin Henrik IV (1589–1610) yhdisti vanhan palatsirakennuksen Tuileries’n palatsiin suuren gallerian ja kukkapaviljongin kautta. Suuri galleria oli alun perin yli 400 metrin pituinen ja 30 metrin levyinen, ja Henrik alkoi täyttää sitä maalauksilla. Tuileries’n palatsi paloi vuonna 1871.

Louvren barokkikausi alkoi 1600-luvulla, kun sinne rakennettiin uusi ranskalaistyylinen sisäänkäynti. Kompleksin itäpuolelle rakennettiin kolme klassista paviljonkia korinttilaisine pylväineen.

Valistusaikana 1715–1789 kuningas alkoi sallia muillekin pääsyn taidekokoelmaansa. Vuonna 1793 Salon de Careé ja suuri galleria avautuivat yleisölle ensimmäistä kertaa. Napoleon I (1769–1821) asetti paroni Dominique-Vivant Denonin Louvren ensimmäiseksi museonjohtajaksi ja nimesi museon itsensä mukaan Le Musée Napoléoniksi. Hän siirsi museoon paljon sotasaalistaan Euroopasta ja Egyptistä, mutta suuri osa näistä esineistä palautettiin Napoleonin kuoleman jälkeen kotimaihinsa. Louvressa on edelleen myös paljon kolonialismin aikaista taidetta Ranskan siirtomaista.

Louvressa alettiin vuodesta 1725 alkaen järjestää Pariisin salonkia, merkittävää taidenäyttelyä Ranskan johtaville taiteilijoille.

Louvressa on toiminut vuosisatojen ajan useita ranskalaisia akatemioita. Rakennuksesta tehtiin museo vuonna 1793, ja se sai viralliseksi nimekseen Le Musée Central des Arts. 1800-luvulla Ranskan valtiovarainministeriö toi toimitilansa pohjoissiipeen.

Presidentti François Mitterrand muutti 1980-luvulla koko rakennuksen museoksi ja uudistustöitä johti yhdysvaltalaisarkkitehti I. M. Pei. Pei muun muassa suunnitteli sisäpihalle suuren modernin lasipyramidin ja kolme pienempää sen ympärille. Koska pyramidi on läpinäkyvä, se ei peitä rakennuksen eri osia näkyvistä. Pei suunnitteli paikalle myös ”käännetyn pyramidin”, joka on maan alla.

Louvresta anastettiin lokakuussa 2025 miljoonien arvosta Ranskan keisareina toimineiden Napoléon Bonaparten ja Napoleon III:n sekä heidän vaimojensa koruja ja muita esineitä.

Kokoelmat

Kreikkalaisesineiden näyttelyhuone 38.
Kreikkalaisesineiden näyttelyhuone 38.

Louvressa oli vuonna 2014 yhteensä noin 460 000 taide-esinettä, joista 38 000 näytteillä. Esineet on järjestelty kolmeen siipeen viidelle tasolle. Suosituin siipi on Denon-siipi, jossa on näytteillä muun muassa Leonardo da Vincin Mona Lisa.

Osastot:

Keväällä 2021 Louvre julkaisi verkossa digitaalisena ja maksuttomana Collections-tietokantana yli 482 000 kuvaa teoksistaan.

Aiheesta muualla

  • Museon kotisivut ranskaksi
  • Museon kotisivut englanniksi

Read next

In 157 languages

SuomiAfrikaansAlemannischአማርኛaragonésÆngliscالعربيةܐܪܡܝܐالدارجةمصرىasturianuazərbaycancaتۆرکجهбашҡортсаBasa BaliBikol Centralбеларуская (тарашкевіца)беларускаябългарскиবাংলাབོད་ཡིགbrezhonegbosanskiбуряадcatalàнохчийнCebuanoکوردیčeštinaчӑвашлаCymraegdanskDeutschZazakiΕλληνικάEnglishEsperantoespañoleestieuskaraفارسیfrançaisarpetanfurlanFryskGaeilgeGàidhliggalegoگیلکیHawaiʻiעבריתहिन्दीhrvatskimagyarհայերենԱրեւմտահայերէնinterlinguaJaku IbanBahasa IndonesiaInterlingueIlokanoIdoíslenskaitaliano日本語la .lojban.JawaქართულიQaraqalpaqshaқазақшаಕನ್ನಡ한국어کٲشُرRipoarischkurdîкомиkernowekкыргызчаLatinaLëtzebuergeschLingua Franca NovaLimburgsLigurelombardlietuviųlatviešuмакедонскиമലയാളംмонголमराठीBahasa Melayuမြန်မာဘာသာэрзяньمازِرونیNapulitanoPlattdüütschनेपालीNederlandsnorsk nynorsknorskNovialoccitanиронਪੰਜਾਬੀpolskiPiemontèisپنجابیپښتوportuguêspinayuananRuna SimiromânătarandíneрускирусскийрусиньскыйsardusicilianuScotsسنڌيdavvisámegiellasrpskohrvatski / српскохрватскиTaclḥitසිංහලSimple EnglishslovenčinaslovenščinaSoomaaligashqipсрпски / srpskiSundasvenskaKiswahiliślůnskiதமிழ்తెలుగుtetunтоҷикӣไทยTürkmençeTagalogTürkçeтатарча / tatarçareo tahitiукраїнськаاردوoʻzbekcha / ўзбекчаTiếng ViệtWest-VlamswalonWinarayWolofმარგალურიⵜⴰⵎⴰⵣⵉⵖⵜ ⵜⴰⵏⴰⵡⴰⵢⵜ閩南語 / Bân-lâm-gí粵語中文

Text from Wikipedia, CC BY-SA 4.0 · Source article