factograf
FI

asteroidi

3 Juno

3 Juno

Key facts

esiintymä kohteestaasteroidi
massa28 200 000 000 000 000 000 kg
kuvattu lähteessäBolšaja sovetskaja entsiklopedija (1926–1947)

3 Juno (symboli: ) on yksi asteroidivyöhykkeen suurimmista asteroideista. Saksalainen astronomi Karl L. Harding löysi asteroidin 1. syyskuuta 1804 ja nimesi sen Juno-jumalattaren mukaan. Junoa pidettiin aluksi Cereksen, Pallaksen ja Vestan tavoin planeettana, kunnes ne lopulta menettivät asemansa uusien asteroidien löytymisen myötä.

Juno, kolmas löydetty asteroidi, on massaltaan toiseksi suurin S-tyypin asteroidi ja käsittää noin 1,0 % asteroidivyöhykkeen massasta. Kaikista tunnetuista asteroideista Juno on kymmenenneksi suurin.

Ominaisuudet

Junon rata (sinisellä) verrattuna Maan, Marsin ja Jupiterin ratoihin (punaisella).
Junon rata (sinisellä) verrattuna Maan, Marsin ja Jupiterin ratoihin (punaisella).
Kymmenen ensimmäisinä löydettyä asteroidia (oranssilla) verrattuna Kuuhun (harmaalla). Juno on numero kolme.
Kymmenen ensimmäisinä löydettyä asteroidia (oranssilla) verrattuna Kuuhun (harmaalla). Juno on numero kolme.
Junosta Hooker-teleskoopilla Mount Wilsonin observatoriossa otettuja kuvia.
Junosta Hooker-teleskoopilla Mount Wilsonin observatoriossa otettuja kuvia.
3 images

Juno kiertää Aurinkoa hieman lähempää kuin Ceres ja Pallas. Sen inklinaatio on 13°, mutta sen eksentrisyys on melko suuri. Juno oli tunnetuista pikkuplaneetoista eksentrisin, kunnes 33 Polyhymnia löydettiin vuonna 1854.

Junon pyörähdysakseli on kallistunut 50° kulmaan. Tämä voi johtua asteroidin varhaisessa historiassa tapahtuneesta törmäyksestä, sillä Junon pinnalla on noin sata kilometriä leveä törmäyskraatteri.

Junon maksimilämpötilaksi on arvioitu 301 K eli 28 °C. Juno oli myös ensimmäinen asteroidi, jonka havaittiin tekevän tähdenpeitto.

Aiheesta muualla

  • JPL Small-Body Database Browser: 3 Juno (englanniksi)
  • When did the asteroids become minor planets? (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
  • Lutz Schmadel: Dictionary of minor planet names + addendum. New York: Springer Online, 2008. ISBN 978-3-540-34361-5 (englanniksi)


Edeltäjä:
2 PallasLuettelo pikkuplaneetoistaSeuraaja:
4 Vesta

Read next

In 83 languages

Text from Wikipedia, CC BY-SA 4.0 · Source article