Syntaksi

Syntaksi eli lauseoppi on kielitieteen osa-alue, joka tutkii sitä, miten sanat yhdistyvät suuremmiksi kokonaisuuksiksi, kuten lauseiksi. Syntaktisen tutkimuksen keskiössä ovat lauseen rakennesuhteiden, eli konstituenssin ja dependenssin, sekä syntaktisten roolien selvittäminen ja kuvaus.

Kielitieteessä syntaksiin kuuluu sanojen luokittelu eri lauseenjäseniksi sen perusteella, mikä on niiden tehtävä suuremmassa kokonaisuudessa, kuten lausekkeessa tai lauseessa. Myös sanan sanaluokka voi olla eräänä kriteerinä lauseenjäsenelle. Niin sanotun perinteisen kieliopin mukaan lauseenjäseniä ovat esimerkiksi predikaatti, subjekti, objekti, attribuutti ja adverbiaali.

Semiotiikassa syntaktinen näkökulma tarkoittaa merkkien yhdistelyn sääntöjä ja niiden tutkimista.

Syntaksin ja semantiikan eroa selventää kielitieteilijä Noam Chomskyn 1957 esittämä lause:

engl. Colorless green ideas sleep furiously.

suom. Värittömät vihreät ajatukset nukkuvat raivokkaasti.

Lause on syntaktisesti korrekti mutta semanttisesti mieletön. Lause ei ole semanttisesti järkevä myöskään vaikka sanojen järjestystä muutetaan eli "kieliopin" vaihtaminen ei tee lauseesta järkevää.

Toiminnalliset aivokuvantamismenetelmät (fMRI) osoittavat, että kieli on aivojen erillisistä yksiköistä muodostuva neurologinen kokonaisuus. Ihmisen kyky prosessoida syntaksia eroaa muista kognitiivisista taidoista, sillä syntaksin ominaisuus on edustettuna vasemmalla aivopuoliskolla, Brocan alueen läheisyydessä. Kielen muut ymmärtämiseen ja tuottamiseen liittyvät alueet, kuten esimerkiksi semantiikka ja sanavarasto, sijaitsevat taas ohimo- ja päälakilohkon läheisyydessä.