Philip John Taylor (21. syyskuuta 1954 Chesterfield – 11. marraskuuta 2015), joka tunnetaan myös taiteilijanimellä ”Philthy Animal” Taylor, oli brittiläinen rumpali, joka toimi Motörheadin rumpalina vuosina 1976–1984 ja 1987–1992.
Ura ja elämä
"Philthy Animal" Taylor korvasi alkuperäisen Motörhead-rumpalin Lucas Foxin kesken yhtyeen nimeä kantavan debyyttialbumin äänitysten vuonna 1977. Yhtyeen johtaja, basisti, laulaja Lemmy kertoi valinneensa Taylorin yhtyeeseen ”koska hänellä oli auto ja hän pystyi viemään meidät takaisin studioon – rumpali, joka meillä oli, ei toiminut kovin hyvin ja Phil toisteli jatkuvasti, että hän osasi soittaa”. Taylor esitteli bändille myös kitaristi “Fast” Eddie Clarken, jonka kanssa hän oli aiemmin maalannut asuntolaivaa. Taylor ei pystynyt soittamaan rumpuraitoja uusiksi kappaleeseen Lost Johnny, koska hänet pidätettiin humalaisesta ja häiriökäyttäytymisestä, ja kun hän vapautui, studion varattu aika oli jo kulunut umpeen.
Vuonna 1980 ilmestyneen klassikkoalbumin Ace of Spades valmistumisen jälkeen Taylor mursi niskansa tapeltuaan fanin kanssa, mikä piti hänet poissa yhtyeestä lähes vuoden.
Phil Taylor erosi Motörheadista ensimmäisen kerran vuonna 1984 riideltyään Lemmy Kilmisterin kanssa, Another Perfect Day -albumin ja kiertueen jälkeen, tehtyään vielä jäähyväisesiintymisen yhtyeen kanssa TV-komediasarjassa The Young Ones. Hänet korvasi entinen Saxon-rumpali Pete Gill. Sen jälkeen hän soitti muun muassa Waystedissa ja Operatorissa sekä kiersi Frankie Millerin bändissä vuonna 1986.
Taylor katui myöhemmin päätöstään lähteä Motörheadista ja pyysi saada rumpalin paikkaansa takaisin. Taylor palasi Motörheadiin vuonna 1987, ja soitti albumeilla Rock’n’Roll (1987), 1916 (1991) ja March ör Die (1992). Hänen sitoutumisensa yhtyeeseen näytti kuitenkin horjuvan March ör Dien aikoihin, ja hänen soittonsa muuttui niin epätasaiseksi, että Lemmy koki pakon erottaa hänet. Taylorin viimeinen keikka oli 28.03.1992 Irvine Meadowns -nimisellä festivaalilla, jonka jälkeen hänet erotettiin bändistä..
Viimeiset vuodet
Phil Taylor ja Lemmy Kilmister olivat hyviä ystäviä ja heidät nähtiin yhdessä monessa 2000-luvulla tehdyssä Motörhead -dokumentissa. Taylor soitti Motörheadin jälkeen myös monissa eri yhtyeissä, ei niinkään ammattilaisena vaan puhtaasti soittokunnon ylläpitämiseksi. Vuosina 2005–2008 Taylor soitti ja levytti The Web of Spider -yhtyeessä, jota johti Iggy Popin entinen kitaristi Whitey Kirst. Taylorista liikkui säännöllisesti täysin virheellisiä huhuja hänen kuolemastaan dramaattisilla tai kammottavilla tavoilla. Esimerkiksi vuonna 2001 väitettiin hänen kuolleen AIDS:iin. Väite oli luonnollisesti perätön, ja Taylor nähtiin vuoden 2005 Motörhead dokumentissa Ace of Spades: Classic Albums yhdessä Lemmy Kilmisterin ja muiden entisten Motörhead-jäsenten kanssa, vitsaillen usein oletetusta kuolemastaan. Taylor soitti satunnaisesti rumpuja myös Mick Farrenin ja The Deviantsin kanssa ja esiintyi levyillä Dr. Crow (2002), Sheep in Wolves’ Clothing (2008) ja Portobello Shuffle (2009). Phil vieraili usealla Motörheadin keikalla vuosina 2013–2014, mutta kävi vain tervehtimässä yleisöä.
Taylor kuoli marraskuussa 2015, 61 vuoden iässä.
Diskografia
Motörhead
- On Parole (1975/1979)
- Motörhead (1977)
- Overkill (1979)
- Bomber (1979)
- Ace of Spades (1980)
- No Sleep ’til Hammersmith (1981)
- Iron Fist (1982)
- Another Perfect Day (1983)
- Rock ’n’ Roll (1987)
- No Sleep At All (1988)
- 1916 (1991)
- March ör Die (1992)
DVD
- Grind Ya Down - Live In Canada (1982)
- 1916...LIVE: Everything Louder Than Everything Else (1991)
- The Guts And The Glory (2004)
- Classic Albums - Ace Of Spades (2004)
Muita levytyksiä
- Fast Eddie & Filthy Phil - Naughty Old Santa's Christmas Classics
Lähteet
| |
|---|---|
| Studioalbumit | |
| Livealbumit |
|
| Kokoelmat |
|
| Boksisetit |
|
| Singlet |
|
| EP:t |
|
| Videografia |
|
| Musiikkivideot |
|
