Lothar III, myös Lothair tai Lothair von Supplinburg (n. kesäkuu 1075 – 4. joulukuuta 1137 Breitenwang, nykyinen Itävalta) oli Saksin herttua vuodesta 1106 alkaen, Saksan kuningas, Burgundin kuningas sekä Italian kuningas vuodesta 1125 lähtien ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari vuosina 1133–1137.
Suku, herttua
Hänen vanhempansa olivat Saksin kreivi Gebhard von Supplinburg (k. 1075) ja Hedwig von Formbach. Isä kaatui taistelussa muutama päivä pojan syntymän jälkeen.
Hän sai haltuunsa laajoja maita Helmstedtin ympäristössä Saksissa ja osallistui vuonna 1088 kapinaan Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Henrik IV:tä vastaan. Avioliiton solmittuaan vuonna 1110 Richenza von Nordheimin, Braunschweig perijättären kanssa Lotharista tuli Saksin vaikutusvaltaisin aatelismies ja Pohjois-Saksan rikkain ruhtinas.
Tuettuaan Saksan kuningas Henrik V:tä tämän isää Henrik IV:tä vastaan vuonna 1104, Henrik V nimitti Lotharin Saksin herttuaksi, kun Billung-dynastian viimeinen herttua Magnus kuoli vuonna 1106. Lotharin itsenäinen asenne johti kuitenkin pian konfliktiin kuninkaan kanssa. Vuosina 1112–1115 hän osallistui ajoittain kapinoihin Henrikiä vastaan, ja hänen joukkonsa voittivat kuninkaan Welfesholzin taistelussa vuonna 1115.
Kuningas ja keisari
Vuonna 1125 Henrik V kuoli, ja Lothar valittiin Saksan kuninkaaksi ja kruunattiin Aachenissa. Sisällissota Lotharin kannattajien ja Hohenstaufenin suvun perillisten, veljesten Konrad ja Svaabian herttua Friedrichin välillä puhkesi. Vuonna 1127 Konradin kannattajat valitsivat hänet kuninkaaksi. Hohenstaufeneiden linnoitusten Nürnbergissä ja Speyerissä kukistuminen kaksi vuotta myöhemmin lopetti vastarinnan, vaikka Hohenstaufenit jatkoivatkin taistelua vielä useita vuosia Konradin pitäessä yllä kuvitteellista arvonimeään, vastakuningas Konrad III:na.
Vuonna 1130 kaksi kilpailevaa paaviehdokasta, Innocentius II ja Anacletus II pyysivät Lotharin tukea. Maaliskuussa 1131 Lothar otti Innocentiuksen vastaan Liègessä, ja Innocentiuksen seurassa hän marssi armeijansa kanssa Italiaan vuosina 1132–1133. Vaikka osa Roomasta oli Anacletuksen hallussa, Lothar kruunattiin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi kesäkuussa 1133. Sen jälkeen hän sai paavillisiksi läänityksikseen Toscanan kreivitär Matildan laajat maaomistukset.
Palattuaan Saksaan vuonna 1134 Lothar jatkoi sotaretkeään Hohenstaufeneja vastaan. Friedrich von Hohenstaufen alistui pian. Rauha julistettiin Bambergin valtiopäivillä maaliskuussa 1135, ja Svaabian alue palautettiin Friedrichille. Syyskuussa 1135 Konrad solmi rauhan Lotharin kanssa yhtä lempein ehdoin. Lisäksi Lothar kannusti Saksan kuningaskunnan vallan laajentamista ja kristinuskon levittämistä Elben itäpuolella oleville alueille. Vuonna 1135 Tanskan kuningas Eerik II Emune taipui Lotharin vasalliksi, ja Puolan herttua Bolesław III Vinosuu lupasi maksaa veroja ja sai Pommerin ja Rügenin saksalaisiksi läänityksiksi. Sopimuksen seurauksena Bysantin keisari Johannes II Komnenoksen kanssa Lothar aloitti toisen Italian sotaretken vuosina 1136–37 ajaen Sisilian kuningas Roger II:n joukot pois Italian niemimaan eteläosasta. Lothar III:n hallituskauden tekivät levottomaksi Hohenstaufenien, Svaabian herttua Fredrik II:n ja Frankenin herttua Konradin jatkuvat juonittelut. Hän kuoli joulukuussa matkalla Breitenwangissa palatessaan onnistuneelta sotaretkeltä Sisilian normannikuningas Roger II:ta vastaan.
Avioliitto ja jälkeläiset
Hänellä oli ensimmäisestä avioliitosta vuonna 1107/1110 Richenza von Northeimin (n. 1087/1089–1141) kanssa yksi tytär Gertrude Saksilainen (1115–1143), joka avioitui vuonna 1127 Baijerin herttua Henrik X Ylpeän kanssa. Heidän poikansa oli Henrik Leijona.
Edeltäjä:Henrik VPyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan hallitsija
1125–1137Seuraaja:
Konrad III
