Julius Rietz (28. joulukuuta 1812 – 12. syyskuuta 1877) oli saksalainen sellisti, säveltäjä, kapellimestari ja musiikkiteosten editoija.
Rietz opiskeli muiden muassa Bernhard Rombergin johdolla. Hän toimi kapellimestarina Felix Mendelssohnin avustajana Düsseldorfissa vuonna 1834 ja seurasi tätä tämän virassa vuonna 1835. Vuosina 1847–1854 hän johti Leipzigin oopperan orkesteria. Hän johti myös Gewandhausin konsertteja, työskenteli Leipzigin konservatorion sävellysprofessorina ja oli vuodesta 1860 kapellimestarina Dresdenissä. Rietzin oppilaiden joukossa olivat Woldemar Bargiel, Salomon Jadassohn, Arthur Sullivan. ja Max von Erdmannsdörfer.
Suurimman osan urastaan Rietz myös soitti selloa. Hän esiintyi varsinkin Ferdinand Hillerin ja Ferdinand Davidin kanssa. Hänen sävellystuotantoonsa kuuluu esimerkiksi kolme oopperaa, kolme sinfoniaa ja neljä konserttoa. Hän toimitti editiot kaikista Mendelssohnin teoksista ja editoi kokoelmiin myös joitain Georg Friedrich Händelin ja Wolfgang Amadeus Mozartin teoksista.
