Izanaki

Ensimmäisiä jumalia eli kameja koskevat myytit kerrotaan 700-luvulla kirjoitetuissa Kojiki- ja Nihonshoki-kronikoissa. Niiden mukaan Izanaki ja hänen vaimonsa Izanami loivat maailman kaaoksesta taivaallisten kamien (Amatsukami) käskystä. Izanaki ja Izanami olivat muinaisen ’kamien ajan’ (kamiyo) seitsemättä sukupolvea, mutta heitä edeltävien kamien teoista ei myyteissä kerrota mitään konkreettista.

Myytin mukaan Izanaki ja Izanami seisoivat ’taivaallisella kelluvalla sillalla’ (Ame no ukihashi), ja Izanaki hämmensi sen alapuolella vallinnutta muodottomuutta Ame no nuboko -nimisellä jalokivikeihäällä. Kun Izanaki nosti keihään ylös, sen kärkeen tiivistyi tippa, joka putosi ja muodosti Onogoro-nimisen saaren. Izanaki ja Izanami laskeutuivat saarelle ja rakensivat sinne asumuksen, jonka keskellä kohosi taivaallinen pilari. Kamit solmivat avioliiton ja ryhtyivät kansoittamaan maata. He kiersivät taivaallista pilaria, Izanaki vasemmalta ja Izanami oikealta puolelta; kohdatessaan Izanakin Izanami tervehti häntä innoissaan, mihin Izanaki vastasi mutta totesi kuitenkin, että miehen tulisi tervehtiä naista ensin. Kaksi västäräkkiä opasti hämmentynyttä paria lisääntymisessä, ja pian Izanami synnytti Hiruko-nimisen lapsen, ”juotikkaan”, jolla ei ollut luita tai raajoja. Kauhistuneena pari asetti lapsen ruokoveneeseen ja lähetti sen matkoihinsa.

Izanaki ja Izanami palasivat taivaaseen kysyäkseen neuvoa muilta kameilta. He kertoivat lapsen epämuodostuneen siksi, että Izanami oli puhunut ennen aviomiestään. Palattuaan maahan pari kokeili jälleen kiertää taivaallista pilaria, ja tällä kertaa Izanaki tervehti Izanamia ensimmäisenä. Nyt Izanami onnistuikin synnyttämään lukuisia saaria ja kameja: ensiksi Awajin, Shikokun, Okin, Kyūshūn, Tsushiman ja Honshūn saaret eli Japanin saariston, sen jälkeen pienempiä saaria ja viimeiseksi muun muassa meren, tuulen, puiden ja vuorien kamit. Japanin saaristolle annettiin nimeksi Ōyashima no kuni eli ’suuri kahdeksan saaren maa’. Nihonshoki-kronikkaan kirjatun version mukaan myös Amaterasu, Tsukuyomi ja Susanoo eli ’kolme kallisarvoista lasta’ syntyivät tässä yhteydessä. Tulen kamin Kagutsuchin synnytyksen yhteydessä Izanami kuitenkin poltti sukuelimensä ja menehtyi, jolloin hänen oksennuksestaan, ulosteestaan ja virtsastaan syntyivät viiden elementin eli tulen, veden, puun, metallin ja maan kamit.

Izanaki raivostui puolisonsa kuoleman aiheuttaneelle kamille ja leikkasi tältä miekallaan pään poikki. Tulen kamin verestä ja hänen ruumiistaan ilmaantui jälleen uusia kameja, kuten raudan, vuorten, miekkojen taonnan ja keramiikan kamit. Heistä tärkeimpiin kuuluvat Futsunushi ja Takemikazuchi. Vaimonsa kuolemaa surrut Izanaki päätti lähteä hänen peräänsä manalaan eli Yomiin, jonne hän saapui pitkän ja jyrkän laskeutumisen jälkeen. Ensin Izanaki kohtasi Izanamin elävän naisen hahmossa, mutta rikkoi sitten tabun ja astui sisään Izanamin asumukseen katsoakseen häntä sytyttämänsä soihdun valossa. Talosta Izanaki kuitenkin löysi hänen mätänevän ruumiinsa. Izanaki lähti pakoon, mutta Yomin eukko eli Yomotsu-shikome, Izanamin ruumiista syntyneet kahdeksan käärmenhahmoista ukkosen kamia ja 1 500 soturin joukkio ajoivat häntä takaa maan pintaa kohti. Yomotsu-hirasakan rinteellä Izanaki pakotti joukkion perääntymään löytämillään persikoilla, jotka edustivat elämää. Lopulta perään ryntäsi Izanami itse, mutta Izanaki telkesi Yomin suuaukon suurella kivenlohkareella. Izanami lupasi kostaa hylkäämisensä surmaamalla joka päivä 1 000 maan asukasta, mutta Izanaki sanoi vastineeksi auttavansa synnyttämään joka päivä 1 500 henkeä korvatakseen nämä kuolemat.

Puhdistautuakseen manalan liasta Izanaki peseytyi (misogi) pienessä joessa Tsukushin saaren Himukassa. Izanakin vaatteista, varusteista ja pesuvedestä ilmaantui lisää kameja, kuten lian ja puhtauden kamit. Viimeisenä syntyivät – Kojikin ja Nihonshokin vaihtoehtoisen kertomuksen mukaan – Auringon kami Amaterasu Izanakin vasemmasta silmästä, Kuun kami Tsukuyomi hänen oikeasta silmästään ja myrskyn kami Susanoo hänen nenästään. Amaterasun Izanaki määräsi hallitsemaan Takamagaharaa eli taivasta, Tsukuyomin yötä ja Susanoon merta, mutta Susanoo valitti kohtaloaan ja vaati päästä tapaamaan äitiään manalaan. Tästä vihastunut Izanaki karkotti Susanoon taivaasta ja vetäytyi Kojikin mukaan Ōmin provinssin Tagaan, Nihonshokin mukaan taas Awajiin. Nihonshoki kertoo myös, että Izanaki olisi haudattu Ariman kylään Kumanon seudulla.

Izanakin ja Izanamin nimistä on esitetty erilaisia tulkintoja. Sanan iza käsitetään yleensä viittaavan kutsumiseen (izanau), kun taas päätteet -ki ja -mi tarkoittanevat mies- ja naissukupuolta. Nimistä on kronikoissa erilaisia kirjoitusmuotoja: Kojikissa Izanakin nimi kirjoitetaan 伊邪那岐命. Toinen kirjoitustapa on esimerkiksi 伊弉諾尊.

Izanakin ja Izanamin myytti ei ole varsinainen luomiskertomus, jossa alkunsa saisivat tyhjästä luonto tai ihmiset, vaan pikemminkin kertomus poliittisen vallan perustamisesta ja rakentamisesta. Myytissä pari luo saaria ja maakuntia, joita muut kamit sitten asuttavat. Myytin tarkoituksena olikin vahvistaa Yamato-hovin asemaa sekä suhteessa taivaaseen että hallitsemiinsa seutuihin, joiden alistuminen Yamaton keskusvallan alle ei myyttien laatimisaikana ollut vielä itsestään selvää. Izanakia ja Izanamia edeltäneet kamit, jotka ilmaantuvat tyhjästä, ovat Takamimusubia lukuun ottamatta passiivisia jumaluuksia, kun taas Izanaki ja Izanami toimivat varsinaisina maailmaa muovaavina demiurgeina.

Myytti tuo myös esille naisten aseman voimakkaan huonontumisen Japanin varhaishistoriassa, kun maahan saapui muun muassa kiinalaisperäisiä kungfutselaisia vaikutteita. Jännite mies- ja naissukupuolten välillä vertautuu uskonnollisiin jännitteisiin ’puhtaan’ ja ’likaisen’ sekä ’elämän’ ja ’kuoleman’ välillä. Esimerkiksi Izanakin ja Izanamin ensimmäisen lapsen epämuodostumiselle annettu selitys ja Izanamin päätyminen epäpuhtaaseen kuolleiden valtakuntaan lienevät osoituksia tästä. Vaikka Izanakin puihdistautuessa syntyvät kamit käsitetään myytissä yhtä lailla Izanamin jälkeläisiksi, he syntyvät kuitenkin ”puhtaasti” ilman kosketusta äitinsä sukuelimiin.

Izanakin ja Izanamin myytillä on monia yhtymäkohtia muihin Euraasian alueen myytteihin. Niitä ovat esimerkiksi vierailu manalassa, muuntautuminen perustajaäidistä kuoleman jumalattareksi, jumaluuksien syntyminen ruumiinosista ja sisaruspariskunnan toimiminen perustajien roolissa. Vastaavanlaisia myyttejä tunnetaan muun muassa esi-polynesialaisilta saarialueilta Ryūkyūsaarilta aina Taiwanille ja Filippiineille. Iwao Yoshii toteaa Izanakin ja Izanamin olleen alun perin Awajin saarella asuneen ama-kansan palvomia jumalia, jotka otettiin osaksi Yamato-hovin traditiota. Sittemmin myyttiin lienee liitetty monia muitakin perinteitä.

Izanaki ja Izanami on pyhitetty esimerkiksi Isen pyhäkön erillispyhäkköön, Izanagi-jingūn pyhäkköön ja Taga-taishan pyhäkköön. Hakuvuorta palvovassa Hakusan-uskossa (Hakusan-shinkō) tärkeimpiä kameja ovat Kukurihimen lisäksi Izanaki ja Izanami.

• Ashkenazi, Michael: Handbook of Japanese Mythology. ABC Clio, 2003. ISBN 1-57607-467-6 Teoksen verkkoversio.

Viitteet

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Izanaki Wikimedia Commonsissa