Introitus on läntisten kirkkojen messun ensimmäinen kohta. Sen teksti on useimmiten psalmeista mutta se voidaan valita muistakin Raamatun kirjoista. Introituksen aikana aikana messu viettävät papit ja avustajat saapuivat kirkkoon ja siirtyvät kuoriin, alttarin ääreen.
Introitus kuuluu messun vaihtuviin eli Missa Propriam -osiin, eli sen teksti vaihtelee kirkkovuoden päivän mukaan. Reformaation jälkeen useissa kirkoissa introituksen korvasi alkuvirsi ja läntisen messun perinteessä päivän psalmi edustaa jumalanpalveluksen aloittavaa introituspsalmia.
Kirkon ensimmäisiltä vuosisadoilta säilyneiden käsikirjoitusten perusteella voidaan olettaa messun alkaneen psalmin laulamisella aina varhaisimmista ajoista lähtien. Alun perin psalmin lauloi oletettavasti solisti kuoron toistaessa vastauksen jokaisen säkeen jälkeen. Myöhemmin introitus-psalmia ryhdyttiin laulamaan antifonisesti. Psalmilaulu tunnetaan läntisessä jumalanpalveluskäytännössä 600-luvulta.
Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa introituslaulu tuli kirkkokäsikirjaan vuoden 1958 uudistuksessa. Evankeliumikirjassa on jokaiselle pyhäpäivälle oma antifoni ja päivän psalmi. Introitus lauletaan joko vuorokuoroisesti (antifonisesti) tai kertosäe-muodossa (responsorisesti).
Introituksen rakenne
Introitukseen liittyy suorasanainen antifoni, joka lauletaan ennen psalmia ja sen jälkeen. Ennen antifonin kertausta lauletaan Pieni kunnia. Se jätetään kuitenkin pois esim. paastonaikana. Introitus ilmentää kirkkovuoden ajankohtaa ja jumalanpalveluksen aihetta
Perinteisen introituksen rakenne on seuraava
- Antifoni
- Psalmi
- Pieni kunnia (Gloria Patri)
- Antifoni (kerrataan)
Nykyisessä Suomen ev. lut. kirkon jumalanpalvelusten kirjassa introituksesta käytetään nimitystä Päivän psalmi. Sen paikka on messun valmistautumisosassa synninpäästön jälkeisen kiitosrukouksen ja Herra, armahda -hymnin (Kyrie) välissä. Päivän psalmi voidaan toteuttaa muillakin tavoin kuin kuoron laulamana. Psalmi on mahdollista totetttaa laajemmin, psalmimotettina tai laulaa psalmivirsi, psalmista muotoiltu virsi. Päivän psalmi voidaan myös lukea.
Ruotsin kirkon vuoden 1986 käsikirjan mukaan introituksena voitiin laulaa ”vanhakirkollinen introitus (gregoriaaninen introitus), kertosäkeinen psalmilaulu tai muu introituslaulu”. Vuoden 2018 kirkkokäsikirjassa ei samalla kohtaa ole introitusta, vaan päivän psalmi voidaan laulaa Vanhan testamentin lukukappaleen jälkeen.
Introituksen sävelmä
Introituksen psalmi lauletaan perinteisesti gregoriaanisella psalmisävelmällä. Psalmisävelmät ovat kaksiosaisia psalminjakeiden rakenteen mukaisesti (esisäe, jälkisäe). Psalmit lauletaan yleisimmin kantilloiden sanojen ja tavujen kielenmukaisten korkojen ja laajuuksien mukaan. Gregoriaanisten psalmisävelmien (psalmikaavojen) ohella käytetään muitakin psalmikaavoja. Anglikaanisen tyylin mukainen psalmilaulu on yleensä moniäänistä ja säsetyksellistä.
