Hispaanit ovat henkilöitä, jotka ovat kotoisin espanjankielisestä maasta, kuten Espanjasta, Meksikosta, Kuubasta tai Puerto Ricosta, tai joiden vanhemmat tai isovanhemmat ovat näistä maista, erityisesti Latinalaisesta Amerikasta.
Hispaanit-termi viittaa myös espanjan kieleen ja espanjankieliseen kulttuuriin. Yhdysvalloissa hispaani-termiä käytetään erityisesti kuvaamaan espanjankielisestä Latinalaisesta Amerikasta peräisin olevia henkilöitä, joita on yli 65 miljoonaa, eli noin 19 % maan väestöstä. Hispaani-identiteetti ei liity tiettyyn rotuun, vaan henkilöt voivat edustaa mitä tahansa rotua, ja identiteetti määrittyy usein kulttuurin, sukutaustan tai alkuperämaan perusteella.
Hispaani- ja latinotermien erot
Hispaani- ja latinotermien merkitykset eroavat toisistaan, vaikka ne osin limittyvätkin. Hispaani viittaa henkilöihin, jotka ovat kotoisin espanjankielisistä maista, kuten Espanjasta tai espanjankielisestä Latinalaisesta Amerikasta, kun taas latino kattaa maantieteellisesti Latinalaisesta Amerikasta tai Karibialta kotoisin olevat henkilöt kielestä riippumatta. Esimerkiksi brasilialainen on latino, koska Brasilia sijaitsee Latinalaisessa Amerikassa, mutta ei hispaani, koska maassa puhutaan portugalia. Vastaavasti espanjalainen on hispaani, mutta ei latino, koska Espanja sijaitsee Euroopassa. Yhdysvaltain vuoden 2010 väestönlaskenta yhdisteli näitä termejä, mikä aiheutti epäselvyyttä erityisesti ei-espanjankielisten maiden, kuten Brasilian, osalta. Monet Latinalaisesta Amerikasta kotoisin olevat henkilöt suosivat alkuperämaansa nimeä yleisten termien kuten hispaani tai latino sijaan.
Identiteetti ja monimuotoisuus
Hispaanien identiteetti on monimuotoinen ja voi perustua alkuperämaahan, kulttuuriin tai sukutaustaan. Monet määrittelevät itsensä mieluummin kotimaansa, kuten Meksikon tai Kuuban, mukaan kuin yleisillä termeillä hispaani tai latino. Sukupuolineutraalit termit, kuten Latinx ja Latine, ovat nousseet esiin vaihtoehtoina, mutta niiden käyttö on kiistanalaista ja melko vähäistä, koska ne eivät aina sovi luontevasti espanjan kieleen tai yhteisöjen mieltymyksiin. Esimerkiksi afro-hispaanit, joita on noin 12 % aikuisista hispaaneista, voivat kokea syrjintää eri tavoin, eivätkä kaikki identifioi itseään hispaaneiksi. Myöhemmissä siirtolaissukupolvissa yhä useampi hispaanitaustainen henkilö ei enää tunnista itseään hispaaniksi, mikä osoittaa identiteetin muuttuvan ajan, yhteiskunnan ja yksilöllisten kokemusten myötä.
Väestötiedot ja yhteiskunnallinen merkitys
Yhdysvalloissa hispaani-termiä käytetään väestötietojen keräämisessä kysyttäessä henkilön hispaania, latinalaista tai espanjalaista alkuperää. Tietoja hyödynnetään tasa-arvon edistämiseen, syrjinnän ehkäisyyn sekä palveluiden, kuten koulutuksen ja terveydenhuollon, suunnitteluun. Yhdysvaltain väestönlaskentavirasto määrittelee hispaanin esimerkiksi kuubalaiseksi, meksikolaiseksi tai muusta espanjankielisestä kulttuurista olevaksi henkilöksi rodusta riippumatta. Tiedot ovat luottamuksellisia ja niitä käytetään tilastojen laatimiseen, jotka tukevat syrjinnän vastaista valvontaa ja äänioikeuden seurantaa. Etnisyyskysymys otettiin käyttöön vuonna 1970, ja se liitettiin osaksi American Community Survey -kyselyä vuonna 2005. [8].
Hispaani-yhdistys
Hispaani-yhdistys (Hispanic Society of America) perustettiin vuonna 1904 Archer Milton Huntingtonin aloitteesta New Yorkissa. Sen tavoitteena on edistää Espanjan, Portugalin, Latinalaisen Amerikan ja Filippiinien taiteen ja kulttuurin tutkimusta maksuttoman museon ja kirjaston kautta. Yhdistyksen kokoelmat ovat ainutlaatuiset Espanjan ulkopuolella, ja ne kattavat yli 900 maalausta, 6 000 vesiväri- ja piirrosteosta, muun muassa El Grecon, Velázquezin, Goyan ja Sorollan teoksia, sekä runsaasti veistoksia ensimmäiseltä vuosituhannelta eaa. 1900-luvun alkuun. Kokoelmissa on myös yli 6 000 koriste-esinettä, kuten keramiikkaa, lasia ja tekstiilejä, sekä noin 15 000 grafiikan vedosta ja 175 000 valokuvaa, jotka dokumentoivat Espanjan ja Latinalaisen Amerikan taidetta ja kulttuuria 1800-luvulta 1900-luvun alkuun. Kirjasto sisältää yli 300 000 kirjaa ja aikakauslehteä, joista 15 000 on painettu ennen vuotta 1701, sekä yli 250 000 käsikirjoitusta ja asiakirjaa 1100-luvulta nykypäivään.
