Englanninbulldoggi

Englanninbulldoggi on melko pieni ja tukevarakenteinen. Sillä on lyhyt, hienojakoinen, pehmeähkö karvapeite, massiivinen runko, vankat ja voimakkaat jalat, suuri ja voimakas pää, jossa on lyhyt kuono ja huomattava alapurenta. Pään sekä kaulan alueella on löysää nahkaa ja poimuja. Englanninbulldoggin paino on noin 18–35 kg riippuen suuresti yksilön koosta ja iästä. Rotumääritelmässä ei korkeutta ole määritelty, mutta käytännössä rotu on noin 35–45 cm korkea.

Väritykseltään englanninbulldoggi on valkoinen, keltainen tai juovikas tummalla maskilla tai ilman sekä valkoisilla merkeillä tai ilman. Musta väri punaruskein merkein tai ilman sekä vaaleapigmenttisyys (sininen pigmentti) ovat näyttelykoirilla vakavia virheitä.

Rotu voi näyttää ulkomuotonsa perusteella hurjalta ja sen ilmettä kuvataan happamaksi. Rotu on kuitenkin luonteeltaan lempeä ja pitää paljon lapsista. Rotumääritelmä kuvaa englanninbulldoggia päättäväiseksi, voimakkaaksi ja tarmokkaaksi.

Englanninbulldoggi polveutuu mahdollisesti vanhoista kreikkalaisista molossikoirista. Rotutyypin 1600-luvulla saama nimi bulldog eli sananmukaisesti "härkäkoira" viittaa sen alkuperäiseen käyttötarkoitukseen tappeluissa härkiä vastaan. Vahva ja päättäväinen bulldoggi oli ihanteellinen tappelukoira, joka vammoistaan välittämättä riippui sitkeästi kiinni härässä. Nykyistenkin bulldoggirotujen tärkeän tunnistusmerkin, lyhyen kuonon, kerrotaan alun perin auttaneen koiraa hengittämään härkää purressaan.

Kun härkätappelut kiellettiin Britanniassa 1830-luvulla, bulldoggityyppinen koira oli vaarassa kadota. Brittiläiset koirankasvattajat jalostivat taistelukoirista vähemmän aggressiivisia, ja nykymuodossaan englanninbulldoggi tunnetaan hyvin lempeänä ja rauhallisena rotuna. Härkätappeluiden päättymisen jälkeen englanninbulldoggin käyttötarkoituksena on ollut ainoastaan seurakoirana olo, mikä on mahdollistanut rodun ulkonäön piirteiden jalostamisen äärimmilleen.

Rodun keskimääräinen elinikä on noin kahdeksan vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, sydänsairaudet sekä luuston ja nivelien sairaudet. Englanninbulldoggin tyypillisimmät terveysongelmat ovat brakykefaalinen oireyhtymä, lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, muutamat silmäsairaudet, selkäongelmat, ihopoimujen tulehdukset ja synnytysvaikeudet.

Osa englanninbulldoggien terveysongelmista liittyy sen ulkonäköön. Liian lyhyt kuono eli brakykefaalinen rakenne vaarantaa koiran hengitys- ja lämmönsäätelyjärjestelmän normaalin toiminnan. Lyhyt kuono on vahvasti sidoksissa ahtaisiin, puristuneisiin sieraimiin, pitkänomaiseen ja paksuuntuneeseen pehmeään kitalakeen, sekä henkitorven ja keuhkoputkien vajaakehitykseen. Brittitutkimuksessa noin 85 %:lla englanninbulldoggeista havaittiin oireita BOAS-testissä. Testissä mitataan hengitysteiden toimivuutta rasituksen aikana. Keskimääräinen kuonon pituuden suhde kallon pituuteen oli alle 0,3, kun voimakkaasti brakykefaalisina koirina pidetään tyypillisesti sellaisia yksilöitä joilla kyseinen suhde on alle 0,30. Isolla osalla englanninbulldoggeista on ahtaat sieraimet, mikä on keskeinen BOAS-oireyhtymän riskitekijä.

Rodulta on löydetty DVL2-geenin mutaatio, joka liittyy sen ja kahden muun lyhytkallorodun (ranskanbulldoggi, bostoninterrieri) kallon, rintakehän, kaulan sekä selkärangan luuston epämuodostumiin. Poikkeavuuksia on myös hampaistossa. Mutaatio on samantapainen kuin ihmisillä esiintyvä harvinainen Robinowin oireyhtymään, jossa ihmisellä on samanlaisia ulkoisia poikkeavuuksia kuin tutkitulla koirarodulla.

Luuston sairauksista huolestuttavin on lonkkaniveldysplasia. Vain noin 4 %:lla englanninbuldoggeista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy jopa 70 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E). Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy jopa 51 %:lla rodun edustajista.

Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy ylimääräisiä ripsiä (distichiasis), kaihia ja silmäluomien kiertymistä sisään- ja ulospäin. Rodulla on myös kymmenkertainen riski sairastua kuivasilmäisyyteen verrattuna keskimääräiseen koirarotuun. Englanninbulldoggin PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto, kyynärkuvauslausunto, silmälausunto ja BOAS-testi, joka mittaa hengityksen toimivuutta lyhyellä kävelymatkalla.

Englanninbulldogilla esiintyy useita erilaisia selkäsairauksia. Jopa 70 %:lla selkäkuvatuista rodun edustajista esiintyy spondyloosia, jossa selkänikamien ympärille muodostuu luupiikkejä. DVL2-geenin mutaatio altistaa lisäksi häntänikamien epämuodostumille, jotka ovat myös hyvin yleisiä englanninbulldoggeilla.

Englanninbulldoggeilla esiintyy myös ihopoimuja kehossaan, jotka ovat alttiita tulehduksille. Korkkiruuvihäntäsellä koirilla häntäluuston kiertyminen luo taskumaisia poimuja ristiluun alueelle. Ihopoimutulehdusta esiintyy englanninbulldogilla eriltisesti kuonon päällä, kasvoissa yleisesti sekä hännän lähellä.

Brakykefaalisilla eli lyhytkuonoisilla koirilla esiintyy merkittävästi enemmän synnytysvaikeuksia, mitä normaalirakenteisilla koirilla. Tutkimusten mukaan jopa lähes 80 %:ssa englanninbulldoggien synnytyksistä joudutaan turvautumaan keisarileikkaukseen.

• Bokseri
• Ranskanbulldoggi
• Bostoninterrieri
• Mopsi

• KoiraNet-jalostustietojärjestelmä
• Suomen Englanninbulldoggiyhdistys ry

Viitteet

• Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)
• Summary results of the Purebred Dog Health Survey for British Bulldogs