Egyptin kuningaskunta

Egyptin kuningaskunta (arab. المملكة المصرية‎, Al-Mamlaka Al-Miṣriyya) oli perustuslaillinen monarkia nykyisen Egyptin alueella vuosina 1922–1953.

Historia

Alkuvuodet

Egyptin kuningaskunta julisti itsenäisyytensä 28. helmikuuta 1922, ja sen ensimmäiseksi kuninkaaksi tuli Fuad I. Belgian malliin perustuva perustuslaki promulgoitiin huhtikuussa 1923. Se määritti kuninkaan vallan ja perusti kaksikamarijärjestelmän. Egyptin senaatti oli puoliksi valittu ja puoliksi nimitetty. Egyptin perustuslaillisuus oli käytännössä yhtä olematon kuin maan itsenäisyyskin. Egyptin vallasta kilpailivat jatkuvasti kuningas, Wafd- puolue sekä Britannia.

Fuad I kuoli huhtikuussa 1936, ja hänen alaikäinen poikansa Faruq astui valtaistuimelle, tosin rajoitetuilla valtuuksilla. Britannia ja Egypti solmivat keskenään puolustusliiton elokuussa 1936. Englantilaiset saivat oikeuden pitää joukkoja ja ilmavoimien osastoja Suezin alueella. Vuonna 1937 Egyptistä tuli Kansainliiton jäsen.

Heinäkuussa 1937 Faruqista tuli täysi-ikäinen, jolloin hän sai täydet kuninkaan valtuudet. Saman vuoden joulukuussa hän erotti pääministeri Mustafa al-Nahhasin.

Toinen maailmansota

Vaikka Egypti auttoikin toisen maailmansodan aikana Britanniaa, harvat egyptiläiset silti kannattivat imperiumin voittoa. Vuonna 1940 britit painostivat kuningasta erottamaan pääministeri Ali Maher Pashan virastaan ja nimittämään yhteistyöhaluisemman hallituksen. Kun vuoden 1942 alussa Saksa uhkasi hyökätä Egyptiin, britit painostivat kuningasta nimittämään al-Nahhasin uudelleen pääministeriksi. Britannian interventio osoittautui katastrofaaliseksi, sillä Faruqista tuli vihamielinen niin brittejä kuin al-Nahhasia vastaan.

Monarkian loppu

Egyptin monarkia lakkautettiin lopulta vuonna 1953, 23. heinäkuuta 1952 tapahtuneen Egyptin vallankumouksen jälkeen. Egyptistä tuli tämän jälkeen tasavalta.