E

E-kirjain on kehittynyt kreikan kirjaimesta epsilon (Ε). Sen taustalla on muinaisseemiläinen hē, joka äännearvoltaan oli [h] ja ulkoasultaan oikealta vasemmalle -kirjoitussuunnan takia E:n peilikuva. Se esiintyi nykykirjaimen peilikuvana myös muinaiskreikkalaisessa samoin kuin etruskien kirjaimistossa, koska varhaisessa kreikassa kirjoitussuunta vielä vaihteli ja etruskissa oli useimmiten oikealta vasemmalle. Myöhemmässä kreikassa samoin kuin latinalaisessa kirjoituksessa kirjain kääntyi nykyiseen asentoonsa, kun kirjoitussuunnaksi vakiintui vasemmalta oikealle.

E-kirjaimella merkitään suomen kielessä laveaa puolisuppeaa etuvokaalia.

Vokaalisoinnun kannalta e on suomessa neutraalivokaali (kuten i) eli voi, vaikka onkin etuvokaali, esiintyä samoissa sanoissa takavokaalien kanssa, esimerkiksi kela, alentaa. Pelkkiä neutraalivokaaleja sisältävä sana saa sitä taivutettaessa kuitenkin etisen soinnin mukaiset päätteet, esimerkiksi vene: venee-ssä (ns. suffiksisointu). e:n kanssa samassa sanassa olevat takavokaalit saattaa kuitenkin saada e:n ääntymään taempana, jolloin esim. partikkelissa kera e yleensä ääntyy hieman taempana kuin substantiivissa kerä.

Vanhassa kirjasuomessa e-kirjaimen käyttö ei ollut vakiintunutta: e saattoi edustaa ä:tä ja päin vastoin kuten sanassa käsekw (kesäkuu). Tätä on selitetty germaanisten kielten esikuvien lisäksi sillä, että e:n ja ä:n suhde oli vanhastaan hämärä eräissä lounaissuomalaisissa murteissa. ä-äänteen merkkinä on vanhassa kirjasuomessa käytetty jonkin verran myös a-kirjainta. Vuoden 1642 Raamatussa ä:n ja e:n erottelu oli kuitenkin jo vakiintunut nykykieltä vastaavaksi.

E-kirjaimella merkitään useissa kielissä suomen e:n tai ä:n tapaista laveaa etuvokaalia, mutta (yleensä äänteenmuutosten seurauksena) myös ö:n tai i:n tapaisia äänteitä samoin kuin ns. neutraalivokaalia [ə] (sanan toisessa merkityksessä kuin vokaalisoinnun yhteydessä: vokaali, joka on artikulatorisesti mahdollisimman neutraali, ääniväylän lihakset ovat maksimaalisesti lepotilassa).

E-kirjain kuuluu useiden kielten tekstitaajuudeltaan yleisimpiin kirjaimiin. Yleisin kirjain se on tiettävästi ainakin englannissa, espanjassa, ranskassa, ruotsissa, saksassa ja tanskassa.

• Morseaakkosissa E merkitään: .
• Radioaakkosissa E on suomalaisen standardin mukaan Eemeli ja NATO-standardin mukaan Echo
• Pistekirjoituksessa (Braille) E merkitään:

• Tietokoneissa E koodataan eri merkistöissä seuraavasti:

Pienen e:n merkityksiä

• e on matematiikassa Neperin luku, transsendenttinen luku (noin 2,718), joka toimii kantalukuna luonnollisille logaritmeille.
• e on fysiikassa alkeisvarauksen tunnus.
• e on rakennustehokkuuden tunnus.
• e-alkuisissa sanoissa e-kirje, e-asiointi ja e-palvelu e-etuliite tarkoittaa sitä, että asiakas käyttää tietoverkkoa sellaisessa toiminnassa, johon sitä ei aikaisemmin käytetty.
• e-pilleri merkitsee ehkäisypilleriä.

Ison E:n merkityksiä

• E (eksa-) on SI-järjestelmässä etuliite, joka tarkoittaa kerrointa 10¹⁸.
• Fysiikassa
  • E on energian tunnus.
  • on sähkökentän voimakkuuden tunnus.
• Matematiikassa
  • E tarkoittaa usein kymmenen potenssia, esimerkiksi 7E8 = 7×10⁸.
  • E on heksadesimaaliluku neljätoista.
  • E tai (nk. liitutaulu-E)^lähde? tarkoittaa todennäköisyyslaskennassa odotusarvoa.
• E tarkoittaa ajoneuvon kansallisuustunnuksena Espanjaa.
• E ilmansuunnan lyhenteenä merkitsee itää.
• E on musiikissa C-duuriasteikon kolmas sävel.
• E on E-duurisoinnun lyhenne.
• E on lyhenne suomen sanoista En tai Ei.
• E on ylioppilastutkinnossa arvosana Eximia cum laude approbatur.
• (E takaperin) on logiikassa eksistenssikvanttori, joka merkitsee ”on olemassa (ainakin yksi)...”.
• € on euron symboli, joka toisinaan korvataan pienellä e-kirjaimella.
• E-koodi ilmaisee lisäaineen kuuluvan Euroopan unionin alueella hyväksyttäviin ruoan lisäaineisiin.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta E Wikimedia Commonsissa