Charles Laughton

Charles Laughton (1. heinäkuuta 1899 Scarborough, Englanti – 15. joulukuuta 1962 Hollywood, Kalifornia Yhdysvallat) oli englantilainen teatteri- ja elokuvanäyttelijä.

Laughton aloitti elokuvauransa 1920-luvun lopussa. Hänen uransa tunnetuimpia elokuvia ovat muun muassa Henrik VIII:n yksityiselämä (The Private Life of Henry VIII, 1933), Kapina laivalla (Mutiny on the Bounty, 1935), Alfred Hitchcockin ohjaama Jamaica Innin rannikkorosvot (Jamaica Inn, 1939), Notre Damen kellonsoittaja (The Hunchback of Notre Dame, 1939) ja Stanley Kubrickin ohjaama Spartacus (Spartacus, 1960). Elokuva Myrskyä Washingtonissa (Advise & Consent, 1962) jäi hänen viimeisekseen. Hän sai parhaan miespääosan Oscarin elokuvasta Henrik VIII:n yksityiselämä (The Private Life of Henry VIII, 1933). Hän on saanut elokuvaurastaan tähden Hollywood Walk of Famelle.

Laughtonin ainoaksi itsenäiseksi ohjaukseksi jäi film noir -elokuva Räsynukke (The Night of the Hunter, 1955).

Laughton oli naimisissa Elsa Lanchesterin kanssa vuodesta 1928 kuolemaansa asti. Lanchesterin kirjoittaman elämäkerran mukaan Laughton oli kuitenkin homoseksuaali. Heillä ei ollut lapsia. Laughtonista tuli Yhdysvaltain kansalainen vuonna 1950.

Laughtonista on käytetty usein nimitystä ”nerokas engelsmannirumilus”, sillä Laughtonin karkeat piirteet ja omistautuva tulkintatapa tekivät hänestä loistavan roiston tai vastenmielisen henkilön (malliesimerkkinä Kapina laivalla -elokuvan kapteeni Bligh) esittäjän.^lähde? Erään kiitetyimmistä rooleistaan hän kuitenkin teki hyvänä miehenä elokuvassa Spartacus, jossa roistona taas esiintyi hyvien miesten rooleistaan kuuluisaksi tullut Laurence Olivier.