Sigismund

Sigismund oli Ruotsin kuningas Juhana III:n ja puolalaisen prinsessa Katariina Jagellonican poika. Katarzyna oli Puolan kuningas Sigismund I:n ja Bona Sforzan nuorin tytär, Sigismund II:n sisar ja kuului Jagiełło-sukuun. Sigismund oli katolilainen äitinsä mukaan. Hän syntyi vanhempiensa ollessa vankeudessa vuosina 1563–1567 Gripsholmin linnassa. Hänen sisariaan olivat 2-vuotiaana kuollut Isabella ja Anna Vaasa. Isänsä toisesta avioliitosta hänellä oli velipuoli Juhana.

Katso myös: Sigismundin ja Kaarlen valtataistelu

Ruotsin valtaistuimella Sigismundin kausi jäi varsin lyhyeksi, ja sitä varjosti jatkuva valtataistelu Sigismundin sedän, Kaarle-herttuan kanssa. Suomen kannalta merkittävin Sigismundin kauden tapahtuma oli vuosina 1596–1597 käyty nuijasota, joka liittyi osaltaan taisteluun valtaistuimesta.

Sigismund kruunattiin kuninkaaksi syksyllä 1593 isänsä Juhana III:n kuoltua marraskuussa 1592. Sigismund oli jo aiemmin vuonna 1587 valittu Puolan kuninkaaksi. Kustaa Vaasan vuonna 1544 asettaman perintökuninkuussäädöksen vuoksi Sigismund oli periaatteessa Ruotsin laillinen kruununperijä.

Maan ylhäisaateli Kaarle-herttuan johdolla kuitenkin vastusti katolisen Sigismundin kruunausta. Luterilaisessa Ruotsissa katolisen Sigismundin pelättiin merkitsevän vastauskonpuhdistusta. Sigismund painostettiin allekirjoittamaan niin sanottu Uppsalan julistus, jossa Ruotsin todettiin pysyvän luterilaisena valtiona.

Sigismund ei koskaan saanut Ruotsia kunnolla valtaansa. Puolan valtiopäivät eli sejm antoi kuninkaalle luvan poistua maasta vain vuodeksi, eli Sigismund joutui pian jättämään Ruotsin Kaarle-herttuan sijaishallinnon käsiin. Kaarle-herttua ryhtyi nopeasti laajentamaan valtaansa ja horjuttamaan Sigismundin asemaa. Kaarle-herttua kaappasi vallan Arbogan valtiopäivillä vuonna 1597. Hän julistautui valtionhoitajaksi etenkin talonpoikien tuella.

Sigismund yritti palauttaa valtaansa Ruotsissa asein. Hänen joukkonsa nousivat maihin Ruotsin Kalmarissa syyskesällä 1598. Lähellä Linköpingiä 25. syyskuuta 1598 käydyssä ratkaisevassa Stångebron taistelussa Kaarlen joukot voittivat, ja Sigismund palasi Puolaan. Suomesta lähti Sigismundin tueksi Akseli Kurjen johtama armeija, mutta se ei ehtinyt paikalle ajoissa.

Linköpingin valtiopäivillä helmi–maaliskuussa 1600 tunnustettiin Kaarlen nousu valtaan. Samalla Sigismundin perillisten todettiin menettäneen oikeutensa Ruotsin kruunuun.

Suomesta tuli Kaarle-herttuan ja Sigismundin valtataistelun merkittävä näyttämö. Sigismundin Suomen käskynhaltijaksi nimittämä Klaus Fleming oli kuninkaan tärkein kannattaja. Nuijasodassa Kaarle-herttua tuki aktiivisesti kapinallisia. Vuosina 1597–1599 Kaarle-herttuan joukot ja Sigismundille uskolliset suomalaisjoukot kävivät useita taisteluita Turun linnasta ja Suomen hallinnasta. Suomalaisten asettumista Sigismundin kannalle tuki Pentti Renvallin mukaan ulkopolitiikka ja koettu ”idän vaara”. Suomessa uskottiin, että Puolan ja Ruotsin liitto olisi vahva turva Venäjää vastaan.

Jo Sigismundin isä Juhana III oli turhaan pyrkinyt Puolan kuninkaaksi kahteen otteeseen. Kun se ei onnistunut, hän ryhtyi ajamaan tehtävään poikaansa. Myöhemmin Juhana III alkoi kuitenkin epäillä ratkaisun viisautta, sillä myös Ruotsin ylhäisaateli tuki kuninkuutta Puolassa siitä syystä, että se antaisi heille suuremman vallan Ruotsissa.

Sigismund valittiin Puolan kuninkaaksi vuonna 1587 tätinsä Anna Jagiellon, edellisen hallitsijan suosikkina. Jakaantuneet valtiopäivät valitsivat itse asiassa kaksi kuningasta. Maaseutuaateli valitsi Sigismundin ja ylhäisaateli Habsburg-sukua oleva arkkiherttua Maximilianin. Sigismundia tukevat maaseutuaatelin joukot kuitenkin löivät taistelussa ylhäisaatelin Krakovan edustalla, ja Sigismundista tuli kuningas.

Kuninkaan valta oli Puolassa kaiken kaikkiaan heikko, ja lisäksi Sigismund III menetti pian maalaisaatelin tuen. Sigismund oli kuninkaana aluksi passiivinen, eikä hän esimerkiksi halunnut taistella Vironmaan liittämiseksi Puolaan, vaikka oli sitoutunut siihen kuninkaaksi noustessaan. Myöhemmin Sigismund aktivoitui, ja hänen asemansa vahvistui.

Sigismund III ei koskaan luopunut vaateistaan Ruotsin kruunuun vaan piti itseään kuolemaansa saakka Ruotsin oikeana hallitsijana. Vuonna 1600 Puola yritti Sigismundin johdolla vallata Ruotsilta Vironmaan. Tämän jälkeen maiden välille puhkesi sota Liivinmaan omistuksesta. Sigismund kävi sotaa setäänsä Kaarlea (kuninkaana Kaarle IX) ja myöhemmin serkkuaan Kustaa II Adolfia vastaan Altmarkin välirauhaan vuoteen 1629 asti.

Sigismund hämmensi osaltaan myös Venäjän sekasortoista tilannetta 1600-luvun alussa. Vuonna 1609 hän lähti sotaretkelle kohti Smolenskia. Kun Rurikien hallitsijasuku oli sammunut Venäjällä vuonna 1598, uudeksi tsaariksi oli useita tarjokkaita. Pajariduuma tarjosi tsaariutta Sigismundin pojalle Vladislaville, ja puolalaisjoukot jatkoivat kohti Moskovaa. Puolan joukot löivät ruotsalais-venäläisen armeijan 1610 ja pääsivät Moskovaan. Puola miehitti Moskovan Kremliä pari vuotta, ja Vladislavin tsaarius olisi varmistunut, ellei Sigismund olisi vaatinut paikkaa itselleen. Kansannousun jälkeen puolalaiset ajettiin Moskovasta. Sotaretki jatkui vielä muutaman vuoden ja päättyi Puolalle edulliseen rauhaan vuonna 1618.

Puolan kuninkaana Sigismund muun muassa muutti maan pääkaupungin vuonna 1596 Krakovasta Varsovaan ja rakennutti sinne kuninkaanlinnan. Puolan ja Liettuan unionissa Varsova oli sopiva pääkaupungin paikka, sillä se oli suunnilleen puolivälissä Krakovan ja Vilnan välillä. Aivan kuninkaanlinnan viereen rakennettiin näyttävä Sigismund III Vaasan patsas.

Sigismund III:n merkittävimpiä päätöksiä oli maan katolisen ja ortodoksisen kirkon yhdistäminen uniaattikirkoksi Brestin unionissa vuonna 1596. Päätöksen mukaan maan ortodoksit säilyttivät tunnustuksensa mutta tunnustivat paavin yliherruuden. 45 vuotta vallassa ollut Sigismund III on Puolan pitkäikäisimpiä hallitsijoita. Sigismundin seuraaja maan kuninkaana oli hänen poikansa Vladislav IV (Władysłav IV Waza).

Sigismund III Vaasa kuoli 63-vuotiaana huhtikuussa 1632 Varsovan linnassa. Hänet on haudattu Wawelin katedraaliin Krakovaan.

Sigismund avioitui vuonna 1592 Itävallan prinsessa Anna von Habsurgin (1573–1598) kanssa, jonka isä oli Sisä-Itävallan arkkiherttua Kaarle II (1540–1590), joka oli keisari Ferdinand I:n ja Böömin ja Unkarin prinsessa Anna Jagellonican (1503–1547) nuorin poika. Annan äiti oli Baijerin prinsessa Maria Anna (1551–1608), joka oli Itävallan arkkiherttuatar Annan (1528–1590) ja Baijerin herttua Albrekt V:n (1528–1579) tytär. Anna oli myös keisari Ferdinand II:n sisar ja hänen sisarensa Contanz oli Sigismundin toinen puoliso.

Heille syntyi viisi lasta, joista yksi eli aikuiseksi asti:

• Anna Maria (1593–1600), kuoli 6-vuotiaana
• Katarzyna (k. 1594), kuoli kaksikuisena
• Władysław (1595–1648), Puolan kuningas Vladislav IV Vaasa vuosina 1632–1648
• Katarzyna (1596–1597), kuoli alle vuoden ikäisenä
• Krzysztof (k. 1598), syntyi kuolleena ja äiti Anna Itävaltalainen kuoli synnytyksessä verenvuotoon

Sigismund solmi vuonna 1605 toisen avioliiton ensimmäisen puolisonsa nuoremman sisaren, Itävallan arkkiherttuatar Constanz Renate von Habsburgin (1588–1631) kanssa.

Heille syntyi seitsemän lasta:

• Jan Kasimir (1607–1608), kuoli alle kuukauden ikäisenä
• Jan II Kasimir (1609–1672), Puolan kuningas vuosina 1648–1668
• Jan Albrecht (1612–1634), kardinaali, Warmian ja Krakówan ruhtinaspiispa, kuoli 22-vuotiaana todennäköisesti isorokkoon
• Karl Ferdinand (1613–1655), Wrocławin piispa 1625, Płockin piispa 1640 ja Opole-Racibórzin herttua 1648–1655
• Aleksander Karl (1614–1634), kuoli 20-vuotiaana isorokkoon
• Anna Konstancia (1616–1616), kuoli nelikuisena
• Anna Katarzyna Konstancia (1619–1651), avioitui Neuburgin vaaliruhtinas Filip Vilhelmin kanssa

• Keränen, Jorma: Kustaa Vaasa ja uskonpuhdistuksen aika, teoksesta Suomen historian pikkujättiläinen. Helsinki: WSOY, 1989. ISBN 951-0-14253-0 Teoksen verkkoversio.
• Hovi, Kalervo: Puolan historia. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-11207-4
• Renvall, Pentti: Baltian kysymyksen kriisi, teoksesta Suomen historian käsikirja I. Porvoo: WSOY, 1949.
• Nuijasota, Kokkola.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
• Mirkka Lappalainen: Pohjolan Leijona. Helsinki: Siltala, 2014. ISBN 978-952-234-242-3

Viitteet

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sigismund III Vaasa Wikimedia Commonsissa

• Jussi Nuorteva: Sigismund (1566–1632) (maksullinen) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.6.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Louise Stjernströmin (Carl Blinkin) teokset Kaarle ja Sigismund: I: Protestanttiko vai katolinen? ja II: Lehti kääntyy vapaasti ladattavina e-kirjoina Project Gutenbergiltä.